Kukko, koira ja pieni sininen kettu

Kukko, koira ja pieni sininen kettu

Olipa kerran maatila, jossa kasvatettiin pitäjän parasta vehnää. Tilan isäntänä toimi karhu ja muut eläimet pitivät huolta tilan toiminnasta. Kissa huolehti kirjanpidosta, lammas varastoista ja hevostallin asukkaat tavaran toimituksista.

Eräänä päivänä karhu päätti, että muutaman vuoden kuluttua tilan pitäisi olla pitäjän suurin ja kaunein. Kasvuun tarvitaan varoja, joten niiden hankkimiseksi jonkun oli lähdettävä markkinoille myymään tilan tuotteita mylläreille.

Tilan eläimet pohtivat, kenet pistetään asialle ja päättivät, että kukko on varmasti paras tähän työhön. Niinpä kukko lähetettiin matkaan.

Kukko oli ylpeä nimityksestään ja kiekaisi: ”Minut on valittu tilan edustajaksi markkinoilla ja aion tuoda kotiin mahtavan tilauksen!”

”Muistathan tarkistaa tuotteiden varastotilanteen ennen kauppoja”, sanoi Lammas.

”Muistathan neuvotella sopivan hinnan”, sanoi Kissa.

”Muistathan tarkistaa myös kärryjen määrän, että saamme tavaran toimitettua”, sanoi Hevonen.

Kukko ei kuitenkaan piitannut muistuttelijoista vaan lähti omin päin kaupantekoon.

Illan tullessa Kukko palasi markkinoilta ylpeämpänä kuin koskaan. Mukanaan hän toi sopimuksen.

”Tein loistokaupat”, Kukko sanoi, ”Oluenpanija tilasi meiltä viisikymmentä kuormaa ohraa toimitettavaksi heti ensi viikolla.”

”Mutta meillä ei ole ohraa”, sanoi Lammas. ”Meillä on vain vehnää. Meidän on vaihdettava vehnä ohraksi markkinoilla.”

”Ohra on paljon vehnää kalliimpaa”, sanoi Kissa.  ”Joudumme antaamaan kaiken vehnämme, jotta saamme tarvittavan määrän ohraa.”

”Meillä on käytössämme vain viidet kärryt”, sanoi Hevonen.  ”Emme millään ehdi kuljettaa kaikkea määräaikaan mennessä.”

Kävi ilmi, että Kukko oli tehnyt huonot kaupat ja koko tilan tuotanto ja osa siemenviljoista joduttiin vaihtamaan markkinoilla sopimuksen täyttämiseksi ja kaiken lisäksi Oluenpanija oli tyytymätön myöhässä tulleeseen toimitukseen.

Vuosi kului ja koko tila työskenteli ahkerasti uuden sadon kasvattamiseksi. Syksyn tullen Karhu muisti päätöksensä, että muutaman vuoden kuluttua tilan pitäisi olla pitäjän suurin ja kaunein. Oli siis jälleen aika lähettää joku markkinoille myymään tilan tuotteita mylläreille.

Edellisen vuoden virheistä oppineena eläimet päättivät, että tällä kertaa markkinoille lähtee uskollinen Koira. Koira noudattaisi varmasti kaikkia saamiaan ohjeita, joten mikään ei voi mennä pieleen.

Kun Koira oli lähdössä matkaan, Lammas huikkasi sille: ”Muistathan tarkistaa tuotteiden varastotilanteen ennen kauppoja.” ”Tottahan toki, mutta mistä tiedän paljonko tavaraa meillä on varastossa”, kysyi Koira. ”Helppoa”, sanoi Lammas. ”Menet viljasiilolle ja tarkistat kaikista siiloista, paljonko kussakin on vehnää.”

Koira teki työtä käskettyä. Se jolkutteli siilolle ja tarkasti huolellisesti jokaisesta siilosta, paljonko tavaraa oli myytävissä. Kun selvitys oli tehty, Koira oli jälleen valmis lähtemään markkinoille.

”Mutta muistathan neuvotella sopivan hinnan”, sanoi Kissa. ”Tottahan toki, mutta mistä tiedän mikä on oikea hinta”, kysyi Koira. ”Helppoa”, sanoi Kissa. ”Menet tupaan ja tarkistat mapeissa olevista papereista, mihin hintaan kaupat voidaan tehdä.”

Koira teki työtä käskettyä. Se jolkutteli tuvalle ja tarkisti jokaisesta mapista, mitä kukin lajike maksaa. Kun työ oli tehty, Koira oli jälleen valmis lähtemään markkinoille.

”Mutta muistathan tarkistaa kärryjen määrän, että saamme tavaran toimitettua”, sanoi Hevonen. ”Tottahan toki, mutta mistä tiedän, montako kärryä meillä on käytössämme”, sanoi Koira. ”Helppoa”, sanoi Hevonen. ”Menet vain tallille ja lasket montako vaunua meillä on vapaana.”

Koira teki työtä käskettyä. Se jolkutteli tallille ja tarkisti huolellisesti, montako vaunua sieltä löytyi. Kun työ oli tehty, Koira oli jälleen valmis lähemään markkinoille.

”Nyt tiedän hinnan, varastot ja vaunujen määrän. Olen valmis lähtöön.” Lammas, Kissa ja Hevonen nyökyttelivät tyytyväisinä ja Koira lähti matkaan.

Illan tullessa Koira palasi markkinoilta alakuloisena ilman sopimusta. ”Kun ehdin markkinoille, myllärit olivat jo lähteneet”, nyyhkytti Koira.

Kävi ilmi, että Koiralta oli mennyt niin kauan hinnan, varastojen ja kärryjen tarkistamiseen, että kun se oli ehtinyt perille, myllärit olivat jo ostaneet tarvitsemansa viljan muilta tiloilta.

Vuosi kului ja koko tila työskenteli ahkerasti uuden sadon kasvattamiseksi. Syksyn tullen Karhu muisti päätöksensä, että muutaman vuoden kuluttua tilan pitäisi olla pitäjän suurin ja kaunein. Oli siis jälleen aika lähettää joku markkinoille myymään tilan tuotteita mylläreille.

Eläimet pohtivat taas kuumeisesti, kenet lähetetään kaupantekoon. Ei onnistunut ylpeä Kukko, eikä myöskään uskollinen Koira. Mikä siis neuvoksi? Jos kaupat epäonnistuvat kolmannen kerran, tilasta ei tule pitäjän suurinta ja kauneinta vaan se joutuu perikatoon. Kuka uskaltaa ottaa sellaisen vastuun?

Pitkän hiljaisuuden jälkeen pieni sininen Kettu sanoo: ”Minä menen – mutta tarvitsen apua.” Koska kukaan muu ei halunnut lähteä, kaikki olivat iloisia vapaaehtoisen löytymisestä ja olivat tien laidassa saattamassa pientä sinistä Kettua matkaan.

Kun Kettu saapui Lampaan kohdalle se sanoi: ”Sinä kun tiedät varastotilanteemme, kerropa minulle, paljonko viljaa meillä on myytäväksi?” Lammas mietti hetken ja sanoi: ”Siilot ovat täynnä uutta viljaa, mutta lisäksi sain varastoitua osan edellisen vuoden sadosta naapurin laareihin. Myytävää on siis yllin kyllin.”

Kissan kohdalle tultuaan pieni sininen Kettu kysyi: ”Sinä kun tiedät, viljojen hinnat, kerropa minulle, mihin hintaan minun kannattaa tuotteemme myydä.” Kissa mietti hetken ja kirjoitti paperille hinnan, jolla tuotto on hyvä mutta kauppa varmasti vielä käy.

Viimeisenä saattajana oli Hevonen. Häneltä pieni sininen Kettu kysyi: ”Sinä kun tiedät kaiken tavaran toimittamisesta, kerropa onko meillä tarpeeksi kärryjä koko sadon kuljettamiseksi?” Hevonen mietti hetken ja sanoi: ”Meillä on kärryjä riittävästi tämän vuoden sadon kuljettamiseksi, mutta jos saamme hieman lisää aikaa ja voimme tehdä uuden reissun ja kuljettaa edellisen vuoden sadonkin perille.”

Ystäviensä neuvojen jälkeen pieni sininen Kettu tiesi hinnan, varastot ja vaunujen määrän ja oli valmis lähtemään markkinoille.

Illan tullen pieni sininen Kettu palasi markkinoilta iloisesti hypähdellen. Mukana hänellä oli sopimus.

”Teimme hyvät kaupat”, pieni sininen Kettu sanoi. ”Hintamme oli sopiva ja Mylläri osti koko satomme.”

”Hienoa”, huusivat tilan eläimet.

”Ei siinä vielä kaikki”, sanoi pieni sininen Kettu. ”Kun mylläri kuuli, että viljaa olisi vielä lisää, hän harmitteli ettei varastoon mahtunut enempää. Muistin silloin Hevosen sanat vaunujen määrästä ja tarjosin toimitusta vasta, kun myllärin laareissa olisi jälleen tilaa, ja niin hän osti viime vuodenkin sadon.”

”Mahtavaa”, huusivat tilan eläimet.

”Mutta ei siinäkään ollut vielä ihan kaikki”, sanoi pieni sininen Kettu. ”Mylläri oli niin tyytyväinen siitä, ettei hänen tarvinnut käydä jatkuvasti markkinoilla hankkimassa lisää jauhettavaa, että hän osti samalla sopimuskella ensi vuodenkin sadon.”

Karhu oli tyytyväinen. Vihdoinkin tila oli saanut varoja maiden kasvattamiseen ja siitä tuli vihdoin pitäjän suurin ja kaunein. Ja kaikki oli pienen sinisen Ketun ansioita. Se oli pyytänyt etukäteen neuvoa ystäviltään ja oli ehtinyt ajoissa markkinoille. Nokkeluutensa ansioista se oli vielä tarjonnut myllärille apua toimituksiin ja varastointiin, joten mylläri pystyi keskittymään myllynsä hoitamiseen.

Sen pituinen se.

The URI to TrackBack this entry is: https://huvimaja.wordpress.com/2010/06/16/kukko-koira-ja-pieni-sininen-kettu/trackback/

RSS feed for comments on this post.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: